Matkapakina: kotimaani ompi Suomi

Espoon Tuomarilasta Leppävaaraan matkaava juna on täynnä. Ihmiset istuvat hiljaa ja tuijottavat ikkunasta ulos happaman näköisinä. Katsekontakteja vältellään ja törmäilyjä varotaan. Toisessa junanvaunussa näen humalaisen kaksikon jutustelevan toisilleen. Joku uskalias puhuu puhelimeensa unohtaen muiden läsnäolon. Huomenna on monelle tärkeä jouluaatto, mutta ihmisten ilo näyttää olevan teillä tietämättömillä.

Olen takaisin Suomessa, kotimaassani. Tuhansien järvien värittämässä pohjoisessa kolkassa ja isieni synnyinmailla. Suhteeni Suomeen on ollut läpi vuosien päivänkakkaran repimistä: "rakastan", "en rakasta". Tosiasiat on myönnettävä: ilmasto on surkea, etelän talvi yhtä loskaa ja vesisadetta, hinnat pilvissä ja ihmiset tylyjä. Puitteet esimerkiksi lasketteluun ovat surkeat. Mäet pieniä nyppylöitä ja lumi loistaa poissaolollaan. Kesän golfkierrokset saattavat kaatua vesisateeseen ja pimeä syksy saapuu ennen aikojaan.

Toista on muualla. Kaukomailla, jossa vesi on liki 30 astetta lämmintä kuten ilmakin. Hinnat halpoja ja palvelu huipussaan. Marketeissa ruokakassit pakataan puolestasi ja hampurilaisbaareissa roskat tyhjennetään heti syötyäsi. Kaupan päälle saat hymyn ja kumarruksen. Ulkomailla on parhaat golfkentät ja hienoimmat talvikohteet, parhaimmat sukellusspotit ja eksoottisimmat maisemat. Sivistyneempi ja liki käsinkosketeltavan kulturelli ilmapiiri sekä pitkä historia. Hienommat kaupat ja edullisemmat hinnat. Parempaa espressoa ja ruokaa. Viiniäkin saa tavallisista kaupoista.

Nousen Leppävaarassa junasta ulos. Ilman hengittäminen on helppoa. Viileä, raikas ja kohtalaisen puhdas ilma täyttää keuhkoni ja jättää nenään raikkaan tunteen. Junasta poistuvien ruuhka hajaantuu. Ihmiset menevät eri suuntiin ja saan kävellä rauhassa. Kukaan ei kaupustele väkisin. Kaupoissa hyllyt notkuvat tavaroita ja ruokia, joiden hygieniataso on takuulla huippuluokkaa. Julkiset vessat ovat siistejä. Hyttyset eivät kiusaa ja mikä parasta: täällä puhutaan äidinkieltäni.

Sitten mietin Suomen kesää saaristossa, peilityyntä säätä ja graavisiian syömistä saaristolaisleivän kera. Pulahtamista viileään veteen Saimaalla, istuskelua Helsingin puistoissa tai makkaran ja kaslerin grillaamista tärkeiden ihmisten kanssa. Lasillista kuplivaa Kaivopuistossa, raikkaassa metsässä kävelyä tai olutta saunan jälkeen. Suomen talvea Lapissa, puita tykkylumessa ja kirkasta tähtitaivasta, revontulia, maagisia tunturimaisemia. Mietin maamme hyvää terveyspalvelua, työehtosopimuksia, pitkiä lomia sekä kansalaisoikeuksiamme.

Kaukomailla on helppo märehtiä Suomen huonoja puolia ja paluu arkeen on usein ankea. Mutta matkalla näemme monesti vain pintapuolen. Jatkuva helle, saasteet, hygieniataso ja ihmisten valtava määrä ei ehkä pidemmän päälle olisikaan niin mieluisaa. Tai sadekausi, joka saattaa kestää kuukausia. Tosiasiassa matkustamme usein sellaisena ajankohtana, jolloin matkakohteessamme on parhaat olosuhteet: Etelä-Eurooppaan keväällä tai syksyllä, Alpeille ja kaukomaille talvella. Maiden varjopuolet kuten Euroopan turismi kesällä ja kaukomaiden superhelteet tai sadekaudet jäävät tyystin näkemättä. Lomakohteissa näemme monesti vain pintapuolen: turisteille tai varakkaille kiillotetut pinnat ja rakennetut ravintolat, mutta emme alueen ulkopuolella elävien paikallisten todellista tilaa.

Loppujen lopuksi Suomi on loistava alusta koko elämän kestävälle hienolle harrastukselle nimeltä matkailu. Jo täällä itsessään riittää paljon koettavaa ja nähtävää. Eurooppaan pääsee eräästä maailman hienoimmista lentokentistä edullisesti ja nopeasti. Kaukomaille lentoja tehdään päivittäin. Meillä on pitkät lomat töistä, monesti joustavat työehdot ja moniin maihin nähden hyvä palkkataso. Hyvät vakuutukset ja useimmilla loistava kielitaito. Tarkemmin ajateltuna on tainnut olla lottovoitto syntyä Suomeen. Tietenkin vielä hienompaa olisi jos talvi olisi kunnon talvi, kevät aurinkoisen kutsuva, kesä lämmin ja sateeton, syksy satoisa, palvelu joka paikassa hyvää ja ihmiset avoimempia sekä iloisempia.

Junasta noustuani suuntaan kauppaan. Kassa huomaa kynnessäni olevat liimattavat kukkaset. Ne päätyivät kynsiini kaukomailla kun mukana olleet siskonlapset halusivat laittaa niitä enonsa käteen. Puolivahingossa unohdin poistaa ne. Kaupan kassa sanoo: "hienot kukkaset sun kynsissä". Molemmat nauravat ja selitän hieman punastellen kukkasten tarinan. Jälkimaku on hyvä ja hymyilen itsekseni. Joku tuntematon on puhunut minulle. Ehkä Suomi ei sittenkään ole niin toivoton paikka.