2. Pol Roger "Sir Winston Churchill" 1996, 96 pts, n. 130 eur.
3. Roederer Cristal 1999, 95 pts, n.160 euroa
4. Dom Perignon 1999 (Moêt & Chandon), 94 pts, n.130 eur.
5. Krug Special Cuvée, 94 pts, n.160 eur.
6. Bollinger "La Grande Anné 1999", 93 pts, n.90eur.

Vuonna 2007 maistoin lähes viittäkymmentä eri samppanjaa, osaa niistä useita kertoja. Juomissa on paljon eroja. Koskaan ei vastaan ole tullut huonoa, mutta parhaimman ja heikoimman maistamani ero on suuri. Epäilemättä ylipäätään tietoisuus siitä, että lasissa on aitoa samppanjaa vaikuttaa makuelämykseen. Lisäksi seura ja paikka vaikuttavat aisteihin.
Kannattaa muistaa muutama perusasia samppanjanjuonnissa. Ensinnäkin tarjoilulämpötilan on oltava oikea. Juoman olisi oltava n.8-asteista. Liian lämpimänä samppanja ei ole lainkaan hyvää ja kuplat ikään kuin vaahtoutuvat suuhun. Juo samppanjaa, joka on lähtöisin vähintään 0,75 litran pullosta. Pikkolopullotetut eivät ole kokemukseni mukaan lähellekään yhtä hyviä. Magnumpullo (1,5 litraa) on mahdollisesti vielä tavallistakin kokoa parempi vaihtoehto. Jopa lasilla on merkitystä. Kuohuviinin juontiin tarkoitettu omanlainen lasinsa on pitkä ja kapea. Suosittelen juomiseen esimerkiksi Riedelin Vinum Prestige Cuvée-laseja.

(samppanjankaatoa kotonani Tuomarilassa, lasit Riedel Vinum Prestige Cuvée)
Mitä samppanja sitten on ja miksi se on niin kallista?
Samppanja on kuohuviiniä, mutta ainoastaan Ranskassa Champagnen maakunnassa valmistettuja juomia voidaan kutsua nimellä champagne. Vastaava vertailukohde on konjakki: vain Cognacin maakunnasta tulleita brandyja voidaan kutsua konjakiksi. Jotkut valitettavasti kutsuvat puhekielessä kaikkia kuohuviinejä samppanjoiksi. Myös monenlaista kirjoitusasua näkee, mutta suomen kielellä champagne ei ole mitään muuta kuin samppanja kahdella p:llä.
Nimen omistusoikeus ja sen kautta vahva tuotteistaminen ovat omiaan nostamaan juoman hintaa. Mutta lisäksi samppanjan valmistusmenetelmä on omanlaisensa. Vaikka nykyään myös muualla osataan valmistaa kuohuviiniä nk. samppanja- eli pullokypsytysmetodilla niin lisäksi alueen ilmasto ja maaperä vaikuttavat sen makuun siten, ettei muualta tuleva kuohuviini saavuttane samppanjan tasoa.
Samppanjaa valmistetaan yleisesti kolmesta rypälelajikkeesta: Pinot Noir, Pinot Meunier ja Chardonnay. Rosesamppanja saa värinsä puna- ja valkoviineistä sekoittamalla tai tummien rypäleiden kuoresta. ¨

Samppanjanjuonnin ei tarvitse olla pröystäilevää tai hienostelevaa.
Pojat juomassa jaloa juomaa Turun saaristossa, Nauvossa.
Myös samppanjatastingeissamme on aina huumoria mukana.
Kuohuviinit avataan oikeaoppisesti pyörittämällä pulloa ja pitämällä kiinni korkista. Tyylikäs avaustapa on sellainen, jossa korkki avataan liki äänettömästi eikä poksauttaen. Tämä onnistuu painamalla korkkia samaan aikaan kun kierittää pulloa – vastuksen ansiosta ääntä ei kuulu ja arvokasta juomaa ei valu hukkaan. Juhlallinen ja hieman harjoittelua vaativa tapa on avata pullo rikkomalla kaula samppanjamiekalla. Joskus samppanjapullon korkki poksahtaa itsestään räjähdysmäisellä nopeudella kun kapseli otetaan pois korkin ympäriltä. Silmävahinkojen välttämiseksi on siksi syytä suunnata pullo aina ihmisistä poispäin.
Muutamia termejä:
- Sans Millésimé tarkoittaa "ei-vuosikerrallinen" eli non-vintage (N/V). Se koostuu useasta vuosikerrasta
ja maku pyritään pitämään vuodesta toiseen mahdollisimman samanlaatuisena.
- Millésimé eli vintage-, vuosikertasamppanjat tehdään vain suotuisina vuosina.
- Blanc de Blancs valmistetaan yksistään Chardonnay -rypäleestä
- Blanc de Noirs valmistetaan yksistään tummasta Pinot Noir- tai Pinot Meunier -rypäleestä
- dosage- eli sokeripitoisuusasteet ovat brut zeró/extra-brut, brut, extra-dry, sec, demi-sec ja doux
- Prestige cuvée 1. prestiisisamppanjat valmistetaan lähes yksinomaan Grand Cru-alueen rypäleistä
ja ne edustavat lajinsa huippua. Luonnollisesti ne ovat myös kalliita.
- Pullojen tavallisimmat kokoluokat ovat 0,188, 0,375, 0,75, 1,5, 3, 6, 9, 12 ja 15 litraa
- Grand Cru on luokitus, jonka vain 17 Champagnen kunnan viinitarhat voivat saada
- Premier Cru on luokitus, jonka voivat saada seuraavat 38 paikkakunnan viinitarhat
Dégorgement – mikä määrittelee samppanjan kuivuusasteen?
Samppanjanvalmistuksen viimeiseen vaiheeseen kuuluu menetelmä nimeltä dégorgement. Pullon kaula ja siihen kerääntynyt hiivatulppa jäädytetään suolaliuosnesteessä, jonka jälkeen pullo avataan nopeasti. Pullon ylipaine saa hiivan purskahtamaan ulos. Nyt menetetty viinimäärä korvataan perusviinistä ja sokerista koostuvalla makeutusnesteellä, joka samalla määrittelee juoman dosagetyypin. Brut-samppanjoissa sokeria on alle 15 g/litra (tavallisesti 9-11 g), seceissä -35, demi-seceissä -50 ja douxeissa eli makeissa yli 50 g. Extra-brut -samppanjoihin ei olla lisätty sokeria, joten siinä sokeria on (luonnostaan) vain n. 2 g/litra.
Kuten viinialueilla aina myös Champagnen alueella viljelyvuosilla on ollut eroa. Viime vuosista parhaimpina on pidetty vuosia 1996, 1990 ja 1985. Hyviä ovat olleet myös vuodet 1995, 1989, 1988, 1983 ja 1979.
Joitakin kuohuviinejä, kuten vuosikerta- ja prestiisamppanjoita voi säilyttää vuosia, jopa vuosikymmeniä. Ainoa oikea varastointipaikka on tällöin viinikellari tai laadukas viinikaappi (ks. alla). Kodin lämmössä kuohu- eivätkä mitkään muutkaan viinit eivät säily hyvinä kovinkaan pitkään. Suosittelen kotona olevien viinien ja samppanjoiden juontia n. vuoden sisällä hankintapäivästä. Makeat juomat säilyvät luonnollisesti pidempään.
Viinikellari vai viinikaappi?
Lopuksi vielä muutama sana viinikaapeista. Ensinnäkin: jääkaappi ei ole oikea paikka säilyttää viinejä tai samppanjaa, vaikka tuote ei muutamassa viikossa pilaannukaan. Lämpötilaltaan se on liian kylmä ja pidempää varastointia häiritsee koneiston tärinä. Markkinoille on tullut yhä enemmän viinikaappeja, joita näyttää saavan jopa parillasadalla eurolla. Tällaiset kaapit eivät kuitenkaan sovellu pitkäaikaiseen varastointiin. Syy on koneistosta lähtevä lähes huomaamaton tärinä, joka pidemmän päälle voi jopa pilata viinin. Parissa vuodessa juomat tuskin pilaantuvat, joten edullinen kaappi sopii hyvin lyhytaikaiseen varastointiin tai pullojen esillepanoon.
Pitkäaikaiseen säilytykseen tarkoitetut viinit ovat yleensä laadukkaita ja kalliita, prestiisisamppanjat usein yli 100 euroa/pullo. Tällaisia hankittaessa myös niiden varastointiin kannattaa investoida. Laadukkaita viinikaappeja saa esim. Decanterista. Harkinnan arvoinen vaihtoehto on myös hankkia tai vuokrata viinikellari.

Hyvää ei saa halvalla. Kuvan ammattikäyttöönkin tarkoitetunEurocave -viinikaapin ostoon on halvimmillaankin varattava ainakin 1500 euroa.
Vuonna 2007 maistamani samppanjat pisteineen:
Pisteet ovat omia arvioitani ja edustavat vain minun näkökantaani tuotteen laadusta ja mausta.
Niitä ei lisäksi ole annettu tarkkaan analysoiden, tiukkapipoisesti tai tarkempaan metodiin perustuen vaan ne perustuvat nk. selkäranka- tai makutuntumaan. Osaa samppanjoista on maistettu useita kertoja, jonka merkiksi rivin perässä on arvioitu maistelukertamäärä roomalaisin numeroin.
Veuve Clicquot Le Grande Dame 1996 97
Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1996 96 III
Roederer Cristal 1999 95
Moet & Chandon Dom Perignon 1998 94 III
Krug Special Cuvée 94 7/2007
Bollinger La Grande Annee 1998 93
Roederer Blanc de Blancs 1998 93
Deutz Rose Cuvee 1996 92
Roederer Vintage Rose 1993 92
Arlaux Vintage Brut 1996 92
Pol Roger Brut Réserve 92 IV
Jacquesson 1990 91 II
Billecart-Salmon Rosé N/V 91 II
Veuve Clicquot Ponsardin Rosé Brut 91 II
Taittinger Brut Prestige Rosé 91
Montaudon Reserve Brut Premiere 91
Roederer Brut Premier 90 II
Bollinger Special Cuvée 90
Billecart-Salmon Brut Réserve 90 IV
Duval-Leroy Blanc de Chardonnay 90
Moët & Chandon Brut Imperial 90 X ->
Bruno Paillard Premiere Cuvée Champagne Brut Rosé 90
Moet & Chadon Brut Imperial Rosé 90 III
Lanson Gold 1996 90
Louis Barthelemy Brut N/V N/A
Veuve Clicquot Ponsardin Brut 89 X ->
Joseph Perrier Brut N/V 89
Nicolas Feuillatte Brut Reserve Particuliere 86 III
Duval Leroy Brut 1998 89 10/2007 II
Palmer & Co Millesime Brut 1998 89 II, 10/2007
Ayala Brut Majeur N/V 89
Jacquart Brut 1998 89
Louis Barthelemy Brut N/V 89
Jeanmaire Brut N/V 89 IV
Pierre-Peters Blanc & Blancs Grand Cru Le Mesnil-Oger 89
Ruinart R de Ruinart Brut 88
Jacquart Brut Tradition 88
Laurent-Perrier Brut 88
Charles Heidsieck Brut Reserve 88 II
Lanson Black Label Brut 88 II
Jacquesson Cuvée 730 88 II
Mumm Gordon Rouge N/V 87
Nicolas Feuillatte Brut Vintage Millesime 86 IV
Nicolas Feuillatte Brut Reserve Particuliere 86 III
Blondel Brut Carte d'Or 86 III
Bonnaire Brut Tradition 86 III
Nicolas Feuillatte Brut Reserve Particuliere, piccolo-size 84 III
Heidsieck Monopole Blue Top Brut, piccolo-size 84 III
Samppanjavalintani vuonna 2007, perussamppanjat:
1. Pol Roger Brut N/V
Klassikko, jossa hinta-laatusuhde kohdallaan, n. 35 euroa
2. Jeanmaire Brut N/V
Alkon edullisimpia samppanjoita, n. 24 euroa. Silti tyylikäs ja toimiva
3. Bollinger Special Cuvée
Tyylikäs valinta, parhaita perussamppanjoita. Hinta yli 40 euroa.
Lopuksi haluan kiittää ihmisiä, jotka ovat omalta osaltaan auttaneet minua harrastuksessani: Mikko ja Jenni Hiidensilta sekä Antti ja Meri Rissanen.
Muutamista tastingeista osoitteessa
http://www.elisanet.fi/miikkajaala/tastingit.html